Ahvenanmaa

Julkaistu , julkaissut
Vastaa

Perinteinen Ahvenanmaanreissu taas takana, joskin porukka oli hieman vaihtunut,. Helsinki ja tRauma oli yhdistänyt voimansa ja nyt majoittauduttiin saman katon alla. Mun lisäksi mukaan lähti Anne-Mari, Sanna ja Kaisi kera Hepun Svingin, Seran, Saagan, Aidan, Dian ja Iksin.  Mun mukana reissussa oli Hups ja Ziki. Koiria siis riitti, mutta hienosti kaikki tuli kaikkien kanssa toimeen. Hupsilla ja siskollaan Iksillä tais olla elämänsä onnellisin viikonloppu, sisarukset kirmailivat pitkin Ahvenanmaan maita into piukeena.

Kisattiin kaiken syömisen, saunomisen ja juoroilun lisäksi. Ziki avasi hyppyserti- tilinsä voitolla, oli mahtava flikka! Toinenkin nolla oli lähellä, mutta minä liukastuin nurmipohjalla ja jouduin ottamaan putkesta kiinni jotten olisi kaatunut pitkin pituuttani kesken rataa. Siitä vitonen kosketuksesta :(

Hupsin kuulumisiakin voisin välillä päivitellä. Hups käy nyt treenailemassa kerran viikossa Karenmaan Janikan agiopissa. Hups on pätevä poika, joka kuuliaisesti tekee mitä mamma sanoo. Hienosti on alkanut irtoamaan esteille, mikä jossain vaiheessa oli meille se vaikea juttu. Tänäänkin pitkä suora ja hienosti irtos! Pitäs kuvata pieni videon pätkä Hupsin aksailusta…

Avautuminen

Julkaistu , julkaissut
2

Loistopäivä ja hetki unelmaa ♥

Ziki taituroi tänään itsensä Suomen Agilityvalioksi. Samalla myös Ruotsin Agilityvalion titteli tuli todeksi.

Elämäni koira, joka on opettanut minulle mikä on oikeasti tärkeää niin agissa kuin muussakin elämässä. Me keskitytään nauttimaan ja iloitsemaan joka hetkestä pelkäämättä joskus eteen tulevia pohjakosketuksia. Painetaan vaan sata lasissa ja fiilistellään :)

Get Flash to see this player.

Tsau!

Julkaistu , julkaissut
Vastaa

Tänään Liedossa ja mainittavaa menestystä ei tullut. Ihan ok ratoja, mutta aina tapahtui jotain. Ens viikonloppuna uusi yritys :)

Hups treenaa

Julkaistu , julkaissut
Vastaa

Eka kertaa käytiin tänään Hupsin kanssa oikeen treenaamassa. Ollaan me käyty toki esteisiin tutustumassa ennenkin, mut tätä vois jo ehkä kutsua ihka oikeaksi treenikerraksi. Pätevä ja innokas treenikaveri oli mulla :) .  Harjoiteltiin kolmella hypyllä eteen lähetystä. Lopuksi lisättiin päähän putki ja hienosti sujui pienen piti radanpätkä. Jospa tänään aloittaisi tuon kontaktitreeninkin ihan täällä kotosalla.

Kiireessä on se huono puoli, että se vie paljon aikaa.

Julkaistu , julkaissut
Vastaa

No nih, kirjottelin pitkät pätkät ja kaikki katos. Nyt vaan pikakelaus alkuvuodesta kun en jaksa uudestaan kirjottaa samoja juttuja.

Enimmäkseen ollaan nyt vaan treenailtu sen mitä meidän (surkeilla) treeniolosuhteilla on mahdollista. Onneksi olen alkuvuodesta päässyt huippuoppiin Janitan Jaakon, Nooran ja Tuulian koulutuksissa. Kyllä kelpais useemminkin :)

SM- ja MM- karsintanollat saatiin kasaan tammikuussa. Mä luulin, että niin voi käydä vain haaveissa, mutta totta tämäkin taitaa olla. TSAUkkilassa viime viikonloppuna  saatiin yks nolla viel lisää plakkariin. Voisikin kysyä että “mistä näitä nollia oikein tulee?”. Ei vaan, kyllä ne kelpaa :)

Mikko ja Flippikin ovat keränneet nollia ja muistelisin, että heidän nousunsa on enää yhdestä nollasta kiinni. Muutenkin Flippi on kovasti kehittynyt ja itsevarmuutta on tullut F:lle lisää. Enää tarvis Mikon kehittyä, viiiitsi vitsi ;)

Seuraavaksi lähdetään kisaamaan Seinäjoelle huippujengissä. Ootan reissua innolla! Toiveena tulevissa kisoissa on saada Zikille viimeinen agiserti, maaliskuun alun jälkeen Ziki kun voi sen viimeisen sertin vastaanottaa. Mut se on vain toive, ei tavoite. Mä kun vastustan nykyään tulostavoitteita :) Tavoitteena meillä onkin nyt tehdä parempia kisasuorituksia, jossa minä liikun, ennakoin ja lakkaan varmistelemasta! Siinä on tavoitetta ihan tarpeeksi :)

Hups kasvaa ja on valoittanut mun sydämen täysin. Energiaa ja iloista mieltä löytyy. Mitään ihmeellistä ei olla treeniolosuhteiden vuoksi treenailtu, ollaan vaan keskitytty yhteisen sävelen löytämiseen!

 

Vuodesta 2011 vuoteen 2012

Julkaistu , julkaissut
1
Anteeksi kirjoituvirheet, niitä on varmasti ja monta. Ei vaan jaksa enää oikolukea kun silmät on ristissä , joten koittakaa kestää ;)


VUOSI 2011

Vuosi 2011 alkoi perinteisen Ahvenanmaa- agiturneen merkeissä. Helsinkiläiset haastettiin, mutta ihan vielä ei ollut meidän vuoro. Mut meilläpä oli niin hyvät palkinnot voittajille, että kannattikin hävitä ;)

Alkuvuoden kisaraportteja lueskelessa paljastuu, että meitä on vaivannut tuolloin keppiongelma eli ei ole oikein tuo pujottelu sujunut. Ja oma pääkoppa. Joku pääkopan valaistuminen lienee tapahtunut Jaakon yksärillä helmikuussa,  sen jälkeen rupes ajatusmadot häviämään  ja solmut aukeemaan. Aloin olemaan itselleni paljon armollisempi.

Anskun kanssa käytiin maaliskuussa Seinäjoella aksaamassa. Ja se olikin huippureissu! Ziki sai ekan sertin, Hepusta tuli valio ja Svingi nousi kakkosiin! Sen jälkeen julistettiinkin Anskun kanssa, että Pohjanmaa on paras paikka! :)

Kisakaudella osattiin ottaa myös rennosti

Tuon Seinäjoen kisan jälkeen ne agilukot helpotti. Kirkkonummella maaliskuussa saatiin tuplanolla ja voitettiin taas. Ja saatiin sertikin. Tietty Zikikin on iän myötä alkanut kuuntelemaan myös hiukan minua, mutta väitän että se mun oma asenne oli se kaikkein tärkein. Lakkasin pelkäämästä virheitä ja päätin nauttia mun ja Zikin yhteistyöstä. Siis siitä miten Ziki viilettää hulluna esteeltä toiselle, välillä vääränkin esteen kautta. Ziki vaan rakastaa pongata esteitä ja hyppää niitä joskus vähän väärässä järjestyksessä, mut Ziki tekee sen satalasissa ja intoa puhkuen. Jos mä en ole osannut ohjata oikein ja hyllytetään sen vuoksi, niin enhän mä voi olla pettynyt koiraan joka teki töitä täysillä ja parhaansa yrittäen. Kun mä tämän oivalsin, niin alkoi sitä tulosta tulla! Vaikka onkin kulunut klisee, niin mä menen nykyään radalle aina niin kuin se olisi meidän viimeinen. Mä haluan nauttia siitä tunteesta, jonka Ziki mulle antaa. Ja haluan yrittää parhaani niin kuin Ziki tekee joka ainoalla radalla tuloksesta riippumatta! Ihan lähes liikutuin, kun ihmettelen miten tuota asiaa ei voinut ymmärtää paljon aikaisemmin…

Agisählyturnaus järjestettiin Raumalla ja meidän tiimi VOITTI pronssia. Niin upea joukkue, jonka kanssa on ilo käydä pitämässä hauskaa sählyn merkeissä viikoittain.

Flippi aloitti kisauransa toukokuun 1. päivä Seinäjoella kahdella hyllyllä. Keinu taisi tuottaa suurimpia ongelmia, kun sitä ei oikein oltu ehditty kunnolla harjoittelemaan. Viikon päästä ekoista kisoista oli vuorossa kisat Hämeenkyrössä, josta Flippi saikin ensimmäisen nollansa. Flippi on osoittanut olevansa oiva aksakoira, vaikka töitä on Mikon tehtävä vielä rutkasti. Oikeaan suuntaan ollaan silti menossa, nyt loppuvuodesta on löytynyt sitä tykitystä ja vauhtia entistä enemmän.

Toukokuussa taas agireissu Ahvenanmaalle,josta lähdettiin tuloksellisesti tyhjin käsin mut hauskoja muistoja rikkaampana. Rauman omista kisoista saatiin viimeinen nolla SM-kisoihin, joten mun unelma toteutui :) Päästiin kisaamaan Nastolaan sekä joukkuekisaan että yksilökisaan. Joukkuekisassa tehtiin Zikin kanssa nolla hyvällä ajalla, yksilökisassa meidän kohtaloksi koitui yksi rima. Ehkä tänä vuonna olemme sen riman verran parempia?!

Keväällä käytiin myöskin Kaisin järkkäämällä vesikoiraleirillä tapaamassa sukulaissieluja. Kiva leiri ja kiva kun kaikki tulivat keskenään niin hienosti juttuun!

KLAG:ssa käytiin taas viettämässä yks paras viikonloppu mitä mun agivuoteen kuului. Kokkolassa on vaan niin siisti tunnelma ja kun seura on hyvää, niin mikäs siinä! Kiitokset varsinkin Anskulle!

Maajoukkuekarsintoihin lähdettiin hakemaan kokemusta. Hienoa oli, että oma pää kesti ja kykenimme Zikin kanssa pääsemään maaliin puhtaalla radalla. Näin ollen pääsimme jatkoon seuraavaksi päiväksi. Seuraavan päivän karsintaradat menivät ihan ok, mut se ei ihan riitä niissä karkeloissa. Multa puutui se lopullinen tahto menestyä, olin periaatteessa kuluttanut kaikki panokseni siihen lauantain nollarataan.

Nollien keruu 2012 karsintoihin alkoi heti heinäkuussa ja meidän seuran omista Agipitsi-kisoista saatiin Zikin kanssa heti plakkariin tuplanolla kera tuplavoiton. Ei huonompi alku. Mikko ja Flippikin saivat kaksi nollaa, joten meidän perheen osalta kisat sujuivat mainiosti. Kisat oli tosi iso ponnistus meidän pikkuseuralle kun startteja oli kahden päivän aikana yli 1250. Upeasti meidän seuran väki teki talkoohommia, josta ei voi kun edelleenkään kiittää kaikkia, KIITOS!!!

Syyskuussalähdettiin aksaamaan Ruotsiin Tarun, Anskun sekä MIkon ja Annin kera. Mahti reissu aina niin iloisessa seurassa. Kohokohtana meidän perheessä Flipin nousu kakkosiin ja Zikin saama AGI-serti.

Agileirillä käytiin Kuralan kartanotilalla, kouluttamassa meitä oli Juha Orenius. Ihana leiripaikka hyvässä seurassa.

Ruska-papparainen täytti 10-vuotta syyskuussa. Pappa nautiskelee sylikoirana olemisesta ja pitkistä nuuskuttelulenkeistä.

Flippi nappasi itselleen Takkujen kisoista yhden nollan itselleen syyskuusta, muutenkin F esitti noissa kisoissa hienoa menoa!

Lokakuussa oli yksi vuoden kohokohdista ja odotetusta sellaisesta! Lähdimme porukalla katsomaan agin MM-kisoja Ranskan Lieviniin. Hienoa oli, että Suomi onnistui saamaan hopeaa Tuulian Ja Punssin kanssa. Seura oli tällä reissulla niin parasta ja mahtavat tanssi- ja joogavideot jäävät elämään muistoihin omaa hauskaa elämäänsä.

Loppuvuodesta käytiin vielä muutamissa kisoissa. Kirkkonummella onnistuttiin taas!!! Saatiin tuplanolla ja mä kun luulin etten voi kuin unelmissa saada kahta tuplanollaa vuodessa ;) ATT:ltä vielä vuoden viimeisissä kisoissa yksi nolla, lisäksi vielä kaksi superhyvää rataa kera riman pudotuksen.

Ronja – Zikin pentu – tuli asustelemaan meille joulukuussa. Ronja on vienyt energisyydellään ja iloisuudellaan meidän kaikkien sydämet <3.  Nyt vain pohdinnassa kuinka pärjäämme meidän lauman kanssa niin että kaikki koirat saavat tarvitsemansa huomion, mut eiköhän asioilla ole tapana järjestyä.

Siinäpä se meidän vuosi oli. Ihan mahtava vuosi etten sanoisi. Aina ei mennyt ihan nappiin, mutta täysillä tehtiin hommia. Parasta kuitenkin vuodessa oli ystävät ja ne hauskat yhteiset hetket, jotka olen teidän kanssa saanut viettää. Unohtamatta parhaita ystäviäni; Zikiä, Ruskaa, Flippiä. Olette korvaamattomia jokainen!
Siinäpä tuo meidän vuosi. Näitä lisää! Kiitokset myös meitä kouluttaneille; erityisesti Tanja, Taru ja Jaakko – KIITOS- teette huippua työtä!

VUOSI 2012

Aloitetaas tärkeimmästä. Näin vuoden ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi sydämien valloittaja Hups bordercollie. Aksa tulee olemaan se meidän juttu, jos kaikki toiveet toteutuu. Lisäksi oon kiinostunut kokeilemaan kaikkea tokosta PK-puoleen, jos aika vain antaa myöden. Katsotaan kuinka äijän käy ;)

Zikin kanssa keskitytään hienosäätämään meidän menoa ja yhteispeliä. Pidetään hauskaa kisakentillä ja katsotaan mihin se sitten riittää. Tehdään töitä tavoitteellisesti iloa unohtamatta. Nautitaan ja fiilistellään ja liidelään esteiden yli :)

Flippi ja Mikko saavat kertoa itse tavoitteensa, mä en viitsi puhua puolesta :)

Ruska saa toivottavasti jatkaa eloa meidän kanssa vielä monta vuotta. Toivon papalle terveyttä ja paljon rapsutuksia!

Ronjan kanssa katsotaan mihin rahkeet riittää, tarkoitus on ainakin kokeilla meidän yhteistä agiliitoa tulevana viikonloppuna Ahvenanmaan agikisoissa.

Eniten odotan niitä yhteisiä hauskoja hetkiä ja retkiä yhdessä agiystävien kanssa. Naurua, hyviä muistoja, yhdessäoloa. Terveyttä koirille ja onnellista elämää itse kullekin!